ITKU ÄIDIN HAUDALLA
– äänellä itkeminen kollektiivisen suremisen muotona ympäristöhuolen aikakautena
​
"Vuotaz opin kuannutella nemmil pädövil päiväzil,
ihala ilduigäne ijättäjä, kallis armozeni kandajaženi,
karuosalline korottajaženi."
​
Itku Äidin Haudalla yhdistää vanhan karjalaisen äänellä itkuperinteen sekä ympäristösurun ja pohtii musiikin keinoin kykyämme kohdata luonnon monimuotoisuus itsessämme. Olen halunnut kutsua kuulijan suolle kokemaan ja kohtaamaan luontoa – niin ympäröivää kuin sisäistäkin. Esityksillä tahdon pitää yllä vanhaa itkutraditiota nykykontekstissa, nostaen samalla esiin suomaaston ainutlaatuisuuden luonnon monimuotoisuuden vaalijana, hiilinieluina- ja varastoina sekä elämyksellisenä maisemana.
Karjalankielisten fraasien pohjalta kirjoittamissani itkuissa pyrin vaalimaan edes jossain määrin äänellä itkujen perinteisiä sisällöllisiä rakenteita ja tiedostamaan ne paikat missä omat tekstini rikkovat perinteisiä raameja.
​
Äänellä itku (käytetään myös nimitystä itkuvirsi ja itku) on karjalaista rituaalirunoutta, jolla on perinteisesti ollut vahva merkitys erityisesti hautajais- ja hääseremonioissa. Se on yhteisen suremisen muoto, osa siirtymärituaalia luopumistilanteissa ja elämän muutosprosesseissa
Äänellä itkutraditio juontaa juurensa esikristilliseen aikaan ja shamanismiin, nojaten ihmisen ykseyteen luonnon kanssa.
​
Kesällä 2018 toteutin ensimmäisen Itku Äidin Haudalla -soolokiertueen viidellä Pohjois-Pohjanmaan uhatulla suolla. Tämän jälkeen sukelsin itkuun musiikkiterapiaopintojeni perspektiivistä tehden omakohtaiseen taiteelliseen prosessiin liittyvän laadullisen tutkimuksen, joka kartoitti itkemisen vaikutuksia hyvinvointiini, erityisesti vireystilaani. Olen myös tutkinut itkuja analysoimalla arkistoitkujen tyylillisiä piirteitä, keskittyen lähinnä fraasien välisiin nyyhkytyksiin sekä hengitykseen liittyviin akustisiin ilmiöihin.
Itku Äidin Haudalla -konsertti Helsingin Musiikkitalossa toteutettiiin isomman työryhmän kanssa keväällä 2019. Halusin tuoda teemat urbaaniin konserttitilaan ja tutkailla, kuinka sisäänrakennettua luontokokemusta voi herätellä äänentoiston sekä valo- ja videosuunnittelun avulla.
Kesällä 2019 suuntasin jälleen soolokiertueelle soille. Työskentelyäni inspiroivat osittain myös kiertuepaikkakunnilla pitämäni Itku Äidin Haudalla -työpajat, jotka toivat näkökulmia lopulliseen esitykseen.
Se kuinka voimme sisäisesti, heijastuu ympäristökäyttäytymiseemme ja vastaavasti meitä ympäröivä maisema luo suhdetta itseemme. Itku Äidin Haudalla -projekti on muotoutunut paitsi rakkaudesta vanhaan itkuperinteeseen, myös tarpeesta löytää erilaisia keinoja ympäristöhuoleen liittyvän ahdistuksen ja hämmennyksen käsittelyyn.
​
Lue projektiin liittyviä lehtihaastatteluita:
​
Projektia ovat tukeneet Suomen Kultturirahasto, SKR Pohjois-Pohjanmaan rahasto sekä Suomen Luonnosuojelun Säätiö.
KAIVANTO
–myötäelävä kaivoshanke
​
​
Kaivanto on taiteellinen kaivoshanke, joka tunnustelee kaivoskulttuuriin liittyviä erilaisia todellisuuksia myötäelävän vuorovaikutuksen sekä esitystaiteen keinoin. Tämä uuden ajan kaivoshanke paneutuu erilaisiin sosiaalisiin, taloudellisiin sekä ympäristöllisiin kysymyksiin ruumiillisuuden ja kokemuksellisuuden kautta. Projektimme luottaa väkivallattomaan vuorovaikutukseen (non violent communication NVC) eli rakentavaan ja myötäelävään yhteiseloon, jota olemme pyrkineet omaksumaan osaksi arvomaailmaamme.
​
Tavoitteenamme on kohdata kaivostoimintaan kietoutuvia ihmisiä, eliökuntia, materiaa ja ympäristöjä sekä luoda taiteen avulla esityksellisiä ja yhteisöllisiä hetkiä, joissa on tilaa erilaisille näkemyksille ja kokemuksille. Millä tavoin kaivokset muokkaavat maailmankuvaamme, tajuntaamme, yhteisöjämme ja ympäristöämme?
​
Kevään 2022 aikana työskentelimme Pohjois - Suomessa, jossa kaivostoimintaan kietoutuvat matkailuala, poronhoito sekä ympäristöteemat suhteessa kuntien taloudelliseen paineeseen ja elinvoimaisuuteen. Tulevaisuudessa kurkottaudumme myös Etelä- ja Itä -Suomen kaivospaikkakunnille.
​
Hanketta ovat tukeneet Koneen Säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin Rahasto.
​
​
NOSTATUS
– monitaidetta loitsuperinteen ja pölyttäjien äänien pohjalta
Nostatus on luonnollisen kiertokulun ja elinvoiman ihmettelyä sekä pohdinta kukoistamisen mahdollisuudesta. Monitaidehankeessa sävellän ja sanoitan loitsuja vuorovaikutteisesti pölyttäjien kanssa. Tutkin ja uudelleenkirjoitan itämerensuomalaisia synty- ja parannusloisuja sekä paneudun pölyttäjien äänellisiin ulottuvuuksiin musisoimalla mehiläispesillä.
​
Nostatus tarkastelee pölyttäjien luomia äänellisiä tiloja sekä tuo esiin loitsujen käyttöön liittyviä teemoja; sisäisen ja ympäröivän kaaoksen järjestäytymistä sekä paranemisen ja elinvoiman palautumista. Vaikka elämäntavat ja elinympäristöt ovat muuttuneet, tahdomme edelleen olla terveitä ja voida hyvin.
​
Pysyäkseen terveinä pölyttäjät ja ihmiset tarvitsevat maailmankuvan jossa ihmisluonto ei näyttäydy muusta erillisenä. Kannammeko kuitenkin tätä maailmankuvaa äänimaisemineen kollektiivisesti ruumiillisessa tajunnassamme?
​
Hanketta ovat tukeneet Alfred Kordelinin Säätiö, Niilo Helanderin Säätiö sekä Taiteen edistämiskeskus.
